Vuosi 2016
Kylpylämatka Kuntorantaan
2.2.2016
KUNTORANTA ja kaupunki nimeltä VARKAUS.
Eräänä synkkänä myrsky-yönä jne, satu jatkuu, mutta nyt minä ja lukija siirrymme tositarinaan.
Lähdin ensimmäistä kertaan Kajaanin Eläkkeensaajien matkaan Varkauteen ja majoituimme sinne viideksi päiväksi Kuntoranta nimiseen lomakohteeseen, kuntoilemaan, ohjatusti tai sitten ei. Tarkoittaa, että kukin hoitakoon itsensä, jos ohjattu ei kelvannut.
Jo armeijassa opin, että olin aina hieman myöhässä ja vuosikymmenien aikana tilanne ei ollut korjaantunut tippaakaan. Edellä oleva tarkoitti sitä, että olin paljon ns. omatoimisuuden varassa, joka sinänsä oli harmillista, sillä jäin paljosta vaille, vaan en kaikesta. Varsinkin tuo Kiinalainen voimistelu KiinanSuomalaisen vetämänä oli mainiota tällaiselle suomalaiselle perusuroolle, tiedättehän, sellainen lihaksikas juro jäykkismies, jonka lihakset ovat lähinnä vyötäröllä. Siellä sitä yritin pysytellä mukana matkimassa ”rouva Kiinan” plastillisien sulavia käden liikkeitä. Hämmästyneenä piti todetta, että hyvästä yrityksestä huolimatta kädet eivät menneet umpisolmuun. Siinä avattiin rauhallisin laajoin liikkein koko kroppa kaikkine nivelineen. Tuli mieleen, että näin päivä pitäisi aloittaa, alkaisivat vartalon nesteet kulkemaan siellä missä pitääkin.
Muina aikona ahkerimmat käyttivät lähellä olevan kävelyreitin kahden kilometrin reittiä hyväkseen, vaan en minä. Kun mies lähtee lenkille niin kaksi kilsaa ei ole mitään, joten tein sellaisen reippaan 50 kilometrin lenkin Leppävirralle. Nyt ei kannata hurrata saavutukselleni, sillä tein sen auton kyydissä, tämä ei liene ollut tarkoitus.
Muut mukana olleet ymmärsivät mitä kuntoilu tarkoittaa ja hyödynsivät täysipainoisesti tarjontaa, oli sisäliikuntaa, teoriatunteja, muuten ensimmäisiä sellaisia joissa en alkanut ”pilkkimään”, eli yrittänyt nukahtaa, joka puolestaan tarkoitti sitä, että pitäjän ulosanti oli kiinnostusta herättävää. Saivat kehittää tasapainoaan, opetalla ja venyttelyn sekä liikeratojen tärkeyttä. Laiskimmat tuhlasivat eläkerahojaan makoiluun jota hieronnaksi väitetään.
Allekirjoittanut innostui osallistumaan vesielementissä tapahtuviin harjoitteisiin, johtuiko into horoskooppimerkistäni Krapu, mene tiedä. Edellisistä kuutamouinneista oli kulunut aikaa jotakuinkin 50 vuotta ja kuluu edelleenkin, sillä uiminen ULKOaltaassa tuotti niskaan ensimmäisellä kerralla vesi-ja räntäsateen, ja normi-illan jälkeen, satoi vuorostaan lunta, elämys se sekin. Turhia sankaritarinoita välttääkseni pitää kertoa, että vesi altaassa oli liki 15 asteista, mutta ilma se kylmää oli, eli kerralla selvisi avantouinnin salaisuus. Seiso minuutti 25 asteen pakkasessa uikkareissasi avannon reunalla, niin veteen meno on suorastaan ihanan lämmintä, sen kahden ekan sekunnin ajan. Se ihon ja kylmän ilman epämiellyttävän törmäyksen pystyi torjumaan KYLMÄvesi altaassa, 5-7 astetta. Tällä keinolla oli ulkona jopa ”lämmintä”, alkavaa vanhuuden höperyyttäkö ? No leikki leikkinä, eihän vanhuudenhöperyys tule ennen vanhuutta ja mehän emme ole likelläkään vanhuutta, palataan asiaan 20 vuoden kuluttua. Vapaa-aika alkoi klo 20 tansseilla, siis joka ilta, ohjelmanumero, joka kuului meikäläisen mielestä osastolle, hyi hiivatti. Reaktioni kertoi mahdollisesti siitä, että omaan kaksi vasenta jalkaa, hyvän rytmitajun ja katkoksen hermoradoissa, väliltä ”aivot” ja takajalat. Karaoke oli jopa viihdyttävä eikä naurettavaa, sillä en ottanut ”mikkiä” käteeni, jotain sääliä minäkin tunnen kanssaeläjiäni kohtaan. Muutama suorastaan nautinnollisenkin esityksen ennätin kuulla, vaikka kuulolaitteeni ovatkin varsin valikoivia. Siellä esiintyi vahva äänistä miestä ja henkilö, jonka ainakin yksi esikuva on Edith Piaf tai jokin sen suuntainen, Pariisin laululintunen kumminkin. Mikä erottaa alkavat seniorit alkavista aikuisista. Seniorien laulu sujuu ilman ”kossuvichyä” ja ”junnuilla” ei suju. Edellä oleva on yleistys, joka ei pitäne paikkaansa, ainakaan enemmistön kannalta.
Ensimmäinen kerta tuossa porukassa, ei varmaankaan jää viimeiseksi.
Rainer Valovaara.
17.-18.8.2016 kutsui Kalajoki
Vähän puolenpäivän jälkeen Kainuun Tilausliikenteen bussi toi meidät Kylpylähotelli Sanin edustalle. Olipahan kerrankin kunnon ruuhka vastaanotossa jossa jonotettiin taloon kirjautumista viimeisten kohdalla jopa pari tuntia. Huoneet saatiin ja kaikki hyvin. Meidän lisäksi samoihin aikoihin Saniin majoittui yli 200 EKL:n Oulun Piirin eläkkeensaajaa.
Raahen Seudun Eläkkeensaajien Frans Säilyn aikaansaannosta oli iltapäivän ja illan komeat juhlat, lopuksi tanssia puoleenyöhön.
Liekö retkeläisiämme varten tilattu lämmin ja aurinkoinen sää. Monet kerkis aamukävelyllä käydä tutustumassa kuuluisiin hiekkasärkkiin ennen paluukyytiä Kajaaniin. Retkelle osallistui runsaat 20 Kajaanin Eläkkeensaajaa.
24.-25.11.2016 Rokua
24.-25.11.2016 Rokua
Vuorokauden mittainen retki, pikkujouluinen suuntautui tällä kertaa kansallispuiston melkein keskellä olevaan Kylpylähotelli Spa Rokuallle. Linjurikuski jouttui paneen parastaan kuljettaessaan meitä tuon 120 kilometriä. Tienpinta oli liukas.
Erityisohjelmaa meillä ei ollut vaan itsekukin käytti kylpylän palveluja tarpeen mukaan. Pikkujouluinen juhla-ateria illansuussa maistui ateriattoman päivän jälkeen todella hyvältä. Illan ohjelmassa orkesteritanssit. Osallistujia jouluiselle retkelle kolmisenkymmentä meitä.
